"edellinen elämä", kehokuva, laihdutuskulttuuri, liikunta, masennus, mielenterveys, paniikkikohtaukset, Yleinen

Parantaako liikunta masennuksen?

Lyhyt mielipiteeni on, että ei.

Varmasti jokainen, joka on ollut masentunut tai kokenut jonkin tyyppistä ahdistusta tai alakuloisuutta, on saanut kuulla kyllästymiseen asti kehotuksia liikkua. Minun tulkintani mukaan kehotukset tuntuvat monista lähinnä ahdistavilta ja aiheuttavat vain lisää paineita liikkumisen suhteen.

Tämä aihe tuli itselläni mieleen palattuani tänä syksynä ryhmäliikuntaohjaamisen pariin. Pikku hiljaa olen löytämässä minulle tämän hetkiseen elämäntilanteeseen sopivan liikuntarytmin.

Olen voinut paremmin viimeisen muutaman viikon ajan ja liikunnalla on siihen varmasti ollut suuri vaikutus. Olen energisempi ja mieliala on pysynyt parempana pidempään. En siltikään halua tukea sitä narratiivia, että liikunta korjaisi kaiken ja parantaisi masennuksen.

Ohjaamisen pariin palaaminen oli minulle tietoinen valinta. Tiesin, että “pakotettuna” saisin paremmin liikuntarytmistä uudestaan kiinni, kuin itse asiakkaana jumppaamalla. Se johtuu siitä, että yksinkertaisesti nautin enemmän ohjaamisesta ja samalla liikkumisesta, kuin pelkästään treenaamalla itsekseni.

Tauko liikunnasta ja erityisesti ohjaamisesta on tehnyt hyvää. Katsoin juuri vuonna 2017 julkaisemani YouTube-videon, jossa kerroin ohjaavani tunteja viitenä päivänä viikossa ja suurimpana osana päivistä ohjauksia oli enemmän kuin yksi. Näiden lisäksi kerroin, että tavoitteenani oli treenata ainakin kaksi kertaa viikossa salilla tai HIIT-treenejä ohjausten lisäksi…

Tuo video muistutti minua ja avasi lisää silmiä siitä, kuinka liikkuminen oli minulle aiemmin pakonomaista. En tehnyt sitä enää terveyden vuoksi, vaan kyseessä oli pakkomielle ja halu olla entistä “paremmassa kunnossa” ulkoisesti. Soimasin itseäni, jos en jaksanut tehdä ohjausten lisäksi omia treenejä.

Tuosta ajatusmallista irtipäästäminen sekä ahdistus liikkumista kohtaan yksinkertaisesti tarvitsivat kunnon taukoa kuntosalimaailmasta. Onneksi tajusin myös lopettaa somessa sellaisten henkilöiden seuraamisen, jotka ylläpitävät epärealistista ja jopa haitallista liikuntanormia ja laihdutuskulttuuria.

Miksi sitten en halua tukea sitä hokemaa, että liikunta auttaa masennukseen, vaikka minulla se niin teki? (Fingers crossed)

Asia ei ole niin yksioikoinen. Kuten mainitsin, monille liikuntatilanne voi olla ahdistava. Olen saanut paniikkikohtauksia kesken lenkin ja kesken ohjauksen on iskenyt stressin aiheuttama migreeni, jonka seurauksena kävin oksentamassa kesken ohjauksen.

Lisäksi minä olen tämän asian suhteen etuoikeutettu; olen liikkunut ja harrastanut urheilua pienestä saakka. Se on kuulunut elämääni lähes aina ja vaikka se on myös tehnyt välillä mielelle hallaa, se on silti ollut kirjoitettuna lihasmuistiin. Minulla oli myös mahdollisuus palata ohjaamaan, mikä tarkoittaa, että minulle maksetaan liikkumisesta, eikä minun tarvitse maksaa kuntosalijäsenyyksistä.

Mitä ajatuksia teksti herätti? Onko sinua patistettu liikkumaan mielenterveysongelmien parantamisen vuoksi? Miten olet kokenut nuo kehotukset?

Olipas muuten kivaa kirjoittaa blogiin pitkästä aikaa. Alkusyksy oli melkoista haipakkaa, mutta nyt elämä on ainakin hetken hieman rauhallisempaa.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.