Kommentti A-Studion terapiakeskustelusta – ei ole korkeastikoulutetun naisen vika, että terapiaa ei ole saatavilla köyhille

Ylen A-studiossa ja Ylen uutisartikkelissa puhuttiin psykoterapiasta; moni suomalainen sitä tarvitsee, mutta ei saa ja sen saamisen eriarvoisuudesta. Yksilöpsykoterapeuteista on pula ja Kelan kuntoutusterapiajärjestelmä on rakennettu niin, että pyritään säilyttämään ihmisen työ- tai opiskelukyky. Eniten terapiassa käyvät korkeakoulutetut naiset, kuten minä.

Jutussa tuotiin esille, että terapiaa kuitenkin tarvitsisivat eniten vähemmän koulutetut ja köyhät. Kelan kuntoutuspsykoterapiasta jää itselleen maksettavaksi noin 30-60 euroa per kerta, sillä Kela korvaa käynnistä noin 57 euroa. Kuukausittaisiksi kuluiksi on laskettu noin 120 euroa, eikä tuollaista summaa kovin monella ole mahdollista omiin terapiakuluihin laittaa. Myös alueellisia eroja on paljon.

Olen itsekin kertonut omista haasteistani löytää sopiva terapeutti. Vaikka olen korkeakoulutettu ja työssäkäyvä, ei terapia minullekaan varsinaisesti halvaksi ole tullut. Toki tunnistan tässä oman etuoikeuden; minulla on ollut edes pieni mahdollisuus taistella oman hoitoni puolesta, vaikkakin se on tehty rahalla ja muista välttämättömistä menoista on täytynyt pihistää. 

Silti, loppujen lopuksi olen päässyt terapiaan, joka on nyt siis leimattu keskiluokkaisten, korkeastikoulutettujen nuorten naisten huviksi. Nettiartikkelin otsikko on hieman leimaava ja syyttävä meitä terapiassakävijöitä kohtaan, vaikka todellisuudessa monet ovat itsekin pohtineet pitäisikö jättää hakeutumatta terapiaan, kun jonossa on niin paljon enemmän apua tarvitsevia. 

Syy ei onneksi ole meidän, vaan järjestelmän.

A-Studion keskustelussa oli hyvää se, että puheenvuoroissa keskityttiin myös ongelmanratkaisuun, ei pelkästään itse ongelmasta kertomiseen, joka me kaikki jo tiedetään; terapeutit joutuvat myymään ei oo:ta, missään ei kerrota onko terapeutilla vapaita aikoja vai ei, tutustumiskäynnit ovat hakuammuntaa ja kokonaan itse maksettavia. 

Kelan kuntoutuspsykoterapia on pitkää psykoterapiaa, jossa voidaan käydä jopa kolme vuotta. Kaikki eivät kuitenkaan näin pitkää hoitojaksoa tarvitse. Terapiaan hakeutuminen on raskas prosessi eli hoitoa tulisi tarjota matalammalla kynnyksellä, myös perusterveydenhuollossa. 

Kuntoutuspsykoterapiaan hakeudutaan usein vasta sitten, kun on pakko. Siihen mennessä mielenterveydentila on voinut mennä niin pahaksi, että kolme vuotta terapiaa on tarpeellista. Nyt olisikin aika keskittyä ennaltaehkäisyyn.

Lyhytterapeuttiopiskelijana olin iloinen siitä, että keskustelussa viitattiin myös lyhytterapiaan. Ruotsissa ja Iso-Britanniassa on käytössä niin sanottu kaksiportainen terapeuttien koulutusjärjestelmä. Lyhyemmän koulutuksen käyneet voivat hoitaa lieviä ja keskivaikeita mielenterveyden ongelmia ja useimmille riittäisikin noin 10-20 kerran lyhytterapia. Tällä hetkellä lyhytterapiaan ei voi saada Kelan kuntoutustukea.

Toivon, että Terapiatakuu-hanke toteutuu ennemmin kuin myöhemmin ja myös maksuton psykoterapeuttikoulutus on tarpeen. Tällä hetkellä koulutus on Helsingin yliopistossa lisäkoulutus -kategoriassa. Olisi hyvä, että terapiatakuuseen sisältyisi myös kaksiportaisen terapiakoulutuksen malli.

Mieli ry:n kehitysjohtajan A-Studiossa esittämät säästölukemat olivat sadan miljoonan luokkaa. 

On oikeastaan aika hullunkurista, ettei tähän asiaan ole tartuttu aiemmin. Mielenterveyden ongelmat ovat suurin syy sairauseläkkeelle jäämisessä. Miksei asialle ole tehty aiemmin mitään, vaikka tämä tilasto onkin puhunut jo puolestaan kauan? Onko edelleen niin, ettemme ota mielenterveyden ongelmia tarpeeksi vakavasti?